Öinen puhelu palauttaa Annan mieleen opiskeluaikaisen suhteen Andreihin, joka tuoksui raudalta, hieltä ja samalta saippualta kuin kaikki Venäjällä. Hän päättää hylätä työn, jossa ei viihdy, ja palata yliopistoon tekemään tutkimusta Anna Ahmatovasta. Elämäkertojen sivuillarunoilija alkaa elää, ja hämäristä divareista nuorena ostetut ensipainokset kätkevät väleihinsä lisää salaisuuksia. Paluu Pietariin käy väistämättömäksi, sanokoot puoliso, tytär ja paras ystävä mitä tahansa. Teos vie lukijan romahtamaisillaan olevaan Neuvostoliittoon, missä suomalaiset opiskelijat kiilaavat Leningradin ruokajonoissa valuutan voimalla, mutta eivät ole turvassa ydinvuodoilta eivätkä torakoilta. Lukija kuljetetaan myös viime vuosisadan alun Pariisiin sekä kannaslaiseen mökkiin, missä runoilija Anna Ahmatova kohtaa oman menneisyytensä raadollisine salaisuuksineen.