Erkki Kuparin oluttuopissa kuplii jälleen uusia, hulvattomia runoja. Modernin juomalaulun kehittäjänä Kuparin runot ovat piripintaan täynnä mallasjuoman kuohujen kaipuuta, snapsilasin säihkettä ja remuavan elämänilon ylistystä. Olut esiintyy runoissa kiusallisten ja masentavien tilanteiden pelastavana enkelinä, vahvasti aistillisena subjektina, joka herättää jopa eroottisia tunteita ja saa ajoittain maailman täysin kallelleen. Kuparin kolmannen kokoelman runoissa on vanhan ajan yhteisöllisyyden tuntu. Absurdi huumori vaahtoaa yli tuopin reunojen.