Rakkauden seppeleen kukat tulevat ikuisuudesta ja palaavat sinne. Rakkaus on korkein voima, jota ihmisen korkein osa voi koskettaa. Kukat puhkeavat tien varrelle, ja linnut laulavat pään yläpuolella lennellen puusta toiseen. Purot solisevat kallioiden lomissa ja järviä ilmestyy kuiviin paikkoihin. Tämä kaikki tekee maallisen vaelluksen siedettäväksi, ja toisinaan jopa niin miellyttäväksi, että nautinnon ilo poistaa kokonaan lakkaamattoman liikkumisen vaivan. Rakkaus on puhdistettava ja sen kuoren on hajottava. Sitten rakkaus ilmenee loistavassa todellisuudessaan, suurena voimana, ylevänä tosiasiana ja elämän kuolemattomana kukkana. Mabel Collins kertoo kirjassaan ihmisen vaelluksesta elämästä toiseen kohti täydellisyyttä.