”Kirjan päähenkilö on nuori mies, sydämeltään pikku - poika, joka ei oo löytänyt omaa paikkaansa maailmassa. Kirja on odysseia, jonka aikana se poika yrittää päästä perille jonnekin. Se yrittää ymmärtää ympäröivää todellisuutta, itseään ja rakkautta. Vaik sen sydämessä on lumimyrsky niin yhtä lailla myös pehmeetä puuterilunta. Maailma tarvii rakkautta ja romanttisia ihmisiä. Romantiikan voi kohdistaa ihmisen lisäks vaikka omaan ympäristöön tai tavaroihin. Siinä mielessä vois sanoa, et tää kirja kertoo myös musta. Oon elänyt jo jonkin aikaa elämän ja rakkauden odotushuoneessa. Oon tehnyt romanttisia lahjoja varastoon sitä oikeeta tyttöä varten. Vaikka oon kirjailijarenttu, uskon et tärkeintä on olla sydämelleen rehellinen. Intiaanisananlaskun mukaan ihmisessä on kaks sutta, hyvä ja paha. Se susi jää henkiin, kumpaa ruokkii. Vaikka mä oon mun omille heikkouksil leni altis, yritän ruokkia aina myös sitä hyvää sutta. Mun tavoite tän kirjan suhteen on saavutettu, jos ykskin ihminen kokee kirjan helpottavan sen elämää; jos oon onnistunut sanoittamaan sen ongelmaa koskettavasti. Niinku siinä Roberta Flackin biisissä: strumming my pain with his fi ngers.” Näin kuvaa Pyrypalloa sen kirjoittaja, kirjailijanimen takana pysyttelevä ”ikuinen pikkupoika” Ricky. Tarinan lukeneet ihailevat sen kaunista kieltä ja rosoisen kiehtovaa maailmankuvaa. Tunteiden kuvauksesta tulee käsin kosketeltavaa, kun kirjailija vyöryttää kerrontaan kirjoja, maalauksia, musiikkia ja elokuvia, joista löytyy juuri sama tunnelma kuin hänen mielentilastaan. Moderniin rakkaus tarinaan tuo säröä värikäs kieli slangisanoineen ja runoineen.