Vielä nimetöntä sotaa oli jatkunut kymmenen kuluttavaa vuotta, kun Kaarle XII kesäkuussa piiritti pientä ukrainalaista kaupunkia, Pultavaa, marssitiellään kohti Moskovaa. Tsaari Pietari I:n johtama Venäjän armeija oli tähän saakka välttänyt avointa taistelua. Jalkaan haavoittunut Kaarle XII nimitti kenttämarsalkka Rehnsköldin ylipäälliköksi ja antoi hyökkäyskäskyn. Keskitysmarssin piti tapahtua kesäyön suojassa niin, että venäläiset yllätettäisiin aamun sarastaessa. Joukkojen manöverointi kuitenkin viivästyi ja oli vielä kesken auringon noustessa. Yllätys ei onnistunut. Ensimmäinen hyökkäys epäonnistui. Peter Englundin Pultava kuvaa kohtalokkaan taistelun kulkua hetki hetkeltä aina siihen täyteen katastrofiin saakka, joka merkitsi Ruotsin suurvaltakauden loppua. 10000 sen sotilasta, joukossa myös suomalaisia, sai surmansa taistelevien armeijoiden raskasliikkeisen mutta uupumattoman lihamyllyn kidassa. Peter Englund kuvaa virallisen historian unohtamia, kirjeiden ja kertomusten säilyttämiä yksityisten sotilaiden kohtaloita. Suuresta tuhonäytelmästä nousevat esiin sotilaat, upseerit, ajurit, kirjurit, sotapapit, kenraalit ja heidän palvelijansa, välskärit, sotilassoittajat, tykkimiehet tai yhtä hyvin kuninkaan pöydänkattaja ja juomanlaskija. Järkyttävintä on juuri yksityisen sotilaan kokemus ja kohtalo, kun hän tuhon hetkellä nousee taistelun aalloista hetkeksi näkyviin, kadotakseen.