Tässä me istumme jälleen kerran Tuulan kahvipöydän äärellä. Olemme löytäneet yhteisen ajan. Keskellemme laskeutuu runon seitti. Se tulee aina kun kokoonnumme. Emme tiedä kuinka se tapahtuu. Se tulee kutsumatta, ajatus alkaa virrata, kun keksimme aiheen. Tulee hyvä olo. Tätä on jatkunut jo vuodesta 1982 lähtien ja tuloksena on tekstiä eri antologioihin, ja kolmen kokonaisen runokirjan verran omia, sekä kaksi kirjaa kokosimme pakinoista, joita kirjoitimme Saarijärveläinen lehteen, seitsemäntoista vuoden aherruksella. Kädessäsi oleva uusin "pokkarimme" on parin vuoden mietiskelyjen tulos. Useissa runoissa on sama aihe, mutta kolme eri näkökulmaa. Näin se on elämässäkin. Näissä pikku tarinoissa me sukellamme arjen valtavaan kirjoon. Olemme yhtä luonnon kanssa, samoin rakkauden ja ennenkaikkea sydäntämme lähellä ovat nämä rakkaat huomisen lapset. Nimi PÖLLÖT OVAT VANHENTUNEET, on tavallaan historiastamme poimittu. Meidän ensimmäisessä kirjassamme oli kansikuvassa kolme pöllöä, jotka huhuilivat Yli reviirin. Silloin olimme sitä mieltä, että pöllö saattaa olla viisaskin lintu? Nyt pelkäämme että lähestymme jo huukajan sukua!