Kamppailu globalisaatiosta määritteli vahvasti 2000-luvun maailmanpolitiikkaa ja muutti kansallisen politiikan jakolinjat. Tuomas Ylä-Anttila kertoo, mistä julkinen globalisaatiokeskustelu Suomessa alkoi, kuka oli äänessä ja mitä saatiin aikaan. Suurennuslasin alla ovat erityisesti keskustelun julkisuuteen nostanut globalisaatioliike ja sen Maailman sosiaalifoorumina tunnetut suurkokoukset. Niissä käydyn keskustelun välittymistä Suomeen seurataan tutkimalla sekä Helsinki-prosessin kaltaisia asiantuntijajulkisuuksia että Helsingin Sanomien valtavirtajulkisuutta. Ylä-Anttila osoittaa monet yleiset globalisaatioliikettä koskevat käsitykset vääriksi. Liike ei ole keskustelun marginaalissa vaan päinvastoin sen ytimessä. Poliittisesta eliitistä löytyy liikkeelle yhtä lailla liittolaisia kuin vastustajiakin, eikä mielenosoitusväkivalta vie kohtuuttomasti tilaa poliittisilta asiakysymyksiltä. Erilaisten oikeudenmukaisuuskäsitysten kiivas kamppailu globalisaatiokeskustelussa osoittaa myös, että puheet politiikan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen Ylä-Anttila tutkii koko globalisaatiokeskustelua pelkän globalisaatioliikkeen sijaan. Hän vertaa suomalaista globalisaatiokeskustelua muihin maihin ja selittää sen erityispiirteitä suhteuttamalla keskustelun Suomen poliittiseen historiaan. Tulkintansa tukena Ylä-Anttila käyttää internet-pohjaista verkostoanalyysiä ja kehittämäänsä julkisen oikeuttamisen analyysimenetelmää. Kirja on suunnattu paitsi akateemiselle yhteisölle, myös politiikan ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille sekä laajemmalle yleisölle. Se soveltuu sosiologian, viestinnän ja maailmanpolitiikan oppikirjaksi.