Ahvenanmaalainen, kuvataiteilijana tunnettu Joel Pettersson (1892-1937) oli varhainen edelläkävijä siinä kirjallisessa suuntauksessa, jonka Elmer Diktonius otti omakseen 20-luvun puolivälissä. Hänen tekstejään julkaistiin kuitenkin vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Sanamaalailu oli Petterssonin suuri lahja. Hän kastoi siveltimensä voimakkaisiin väreihin ja maalasi uskaliaasti, väkevästi. Kertomuksissa tuntuu myös mehevän mullan tuoksu, sillä Pettersson seisoo saappaat savessa ja pohjaa kaikessa modernistisuudessaankin suulliseen kertomaperinteeseen, joka eli Ahvenanmaalla aina 1900-luvun alkuun asti. Pettersson ei kuitenkaan ole pelkästään tunnelmoiva tarinoija ja luonnonkuvaaja. Hänen proosassaan on myös armotonta realismia, pyrkimystä laajempaan yhteiskunnalliseen kuvaukseen lähes Pentti Haanpään tavoin. Tämä näkyy erityisesti valikoiman laajimmassa kertomuksessa "Rehellisyys maan perii", joka on kuin lintuperspektiivistä hahmotettu kuva kokonaista kyläyhteisöä hallitsevista voimista ja sukupolvien kierrosta. Sisältää kertomukset: Jäittenlähtö, Suuri yhteinen uuni, Vadelmametsä, Maisema, Poika joka oli vähällä saada pölkypyörän ja itaran, Köyhäläistenmäki, Poika joka muuttui karbidilampuksi, Rehellisyys maan perii. Suomentanut Antero Tiusanen