Pohjantähdessä on hennosti väreilevää toivoa. Siinä on pohjatonta yksinäisyyttä, ikuisen elämän kaipausta ja sydäntä särkevää rakkautta. Se kuiskailee pohjoisen talven unensinisissä hetkissä, lentää hiljaa nukkuvien kaupunkien yllä tuuli kantapäiden alla suhisten, suutelee surullisena yksinäisyyttä ja riemuitsee kastehelmissä jokaista uutta aamua. Pohjantähti on kuin alaston nainen, joka katsoo itseään peilistä rohkeasti. Pohtii vapauden hintaa ja kyseenalaistaa meihin suomalaisiin juurrutettuja perusarvoja. Voiko talosta lähteä taakseen katsomatta ja sulkea oven perässään saranat valittaen, vaikka tietää sen herättävän kaikki unestaan? Pohjantähti on tätä kaikkea ja paljon muuta. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saan jakaa sen kanssanne. Omistan tämän kirjan lapsilleni, ilman heitä ei olisi Pohjantähteä. Olette minulle se suurin rakkaus, jota maa päällänsä kantaa.