Ele Alenius tarkastelee kirjassaan ihmisen aikaansaaman maailmankehityksen nykyistä tilaa. Hän pohtii, mitä ihmiskunnan tulisi tehdä, jotta tähänastista myönteisempi kehitysvaihe käynnistyisi. Tieteen ja teknologian voitoista huolimatta suuri osa ihmisistä elää köyhyydessä, epävarmuudessa ja ahdingossa. Ihminen on myös järkyttänyt maapallon ekologista tasapainoa ja luonut aseita, joilla koko planeetta voitaisiin tuhota. Ihmisen lajinkehityksen kolme keskeistä ongelma-aluetta ovat: ihmiskunnan sisäiset jännitteet, ihmiskunnan suhde muihin lajeihin ja koko planeettaan sekä ihmiskunnan henkinen taso. Näihin planetaarista suuruusluokkaa oleviin kysymyksiin Alenius hakee ratkaisuja. Maapallon elämää varjostavista uhkista huolimatta Aleniuksen näkemys on optimistinen: ihminen voi löytää uuden tien eteenpäin. Edellisessä kirjassaan Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta (Edita, 2000) Alenius käsitteli ihmiskunnan globaaleja ongelmia. Hän korosti sitä, että planetaarinen kokonaisvaltainen ajattelu on uuden humaanimman kehityksen edellytys. Tämä kirja on jatkoa näille ajatuksille. Aleniuksen käyttämä planetarismi-käsite tarkoittaa yhteiskuntafilosofista ajattelutapaa, jonka tavoitteena on luoda uudenlainen yleisinhimillinen ja järkevä perusta ihmiskunnan toiminnalle.