Satu Haapalan (s. 1968) neljäs runokokoelma edustaa lyyrikon tuotannossa siirtymää luontorunon ja -kuvan maailmasta kohti yhteiskuntaa ja analyysia. Herkkä "runotyttö" on aikuistunut, luontokuvastokin muuttunut symboliseksi kuvaksi elämästä yhteiskunnassa, jossa suorittaminen on tärkeintä. Herkkyys havainnoille ei silti ole kadonnut. Turun AMK:n tiedottajana toimiva runoilija osoittaa, että myös runo on tiedote - ja tärkeä sellainen, lukemisen, miettimisen ja tallettamisen arvoinen, yksityisestä yleiseksi kasvavan kokemuksen ja elämyksen taltio.