Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan laajempi versio, niin sanottu Uusi Kalevala, ilmestyi vuonna 1849. Teoksen 160-vuotisjuhlan kunniaksi WSOY julkaisee uuden Pienois-Kalevalan, jossa kansalliseepoksemme saa houkuttelevan ja huomiota herättävän kuvituksen. Graafikko Marjaana Virran tavoitteena on ollut luoda Pienois-Kalevalalle tähän päivään kiinnittyvä ilme. Karjalan laulumaiden riimittelijät ovat vaihtuneet raskaan musiikin ja räpin runonlaulajiin, ja kalevalaisen hengenperinnön ovat ottaneet omakseen myös teoksen tummaa mystiikkaa ja fantasiaa arvostavat lukijat. Ei ole pelkoa siitä, että suomalaiset olisivat unohtamassa Kalevalan, sillä jokainen sukupolvi etsii teoksesta aineksia oman aikansa tulkintaan. Kalevalaa vahvempaa kaikupohjaa suomalaisuudelle on vaikea löytää: kulttuurimme vakaa usko sanan mahtiin välittyy vahvasti myös Pienois-Kalevalasta - kirjain kirjaimelta, sana sanalta. Pienois-Kalevalan tekstinä on käytetty Martti Haavion tekemää lyhennelmää. Pokkarikokoisessa teoksessa on yli 300 sivua.