Opetussuunnitelmatutkimuksella on Suomessa pitkä perinne. Opetussuunnitelma ohjaa koulun toimintaa. Se rakennetaan yhteiskunnallisessa todellisuudessa ja siihen kulminoituu erilaiset yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutteet. Valtakunnallinen opetussuunnitelma ilmentää yhteiskunnan koululle asettamaa tahtotilaa. Vuonna 1985 toiminnallinen ohjaus muuttui, kun perinteisten opetussuunnitelmien komiteamietintöjen sijaan alettiin koota opetussuunnitelmien perusteita, joiden tehtävänä on raamittaa ja ohjata kunnan sekä koulun opetussuunnitelmatyötä. Tutkimuskohteeksi muodostuivat vuosien 1985, 1994 ja 2004 opetussuunnitelmien perusteet. Vuosien 1985 ja 2004 perusteet sisältävät laajoja tekstimassoja ja tarkkaa oheistusta. Ne eivät juurikaan jätä tilaa kunta- tai koulukohtaisuudelle. Vuoden 1994 perusteet on luonteeltaan koulukohtainen, joka antoi tilaa koulujen profiloitumiselle. Suomessa on siis tapahtunut heiluriliike, kun vuonna 2004 palattiin vuoden 1985 linjoille. Eri intressiryhmät pyrkivät vaikuttamaan opetussuunnitelman sisältöihin ja siten koulun toimintaan. Nämä intressit ilmentyvät opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus ei pureudu selvittämään, miten sisällöt ovat muodostuneet. Keskeistä olikin kuvata perustetekstien yhteiskunnallisia ja poliittisia sisältöjä. Tutkin ensin kaikki kolme perustetta ensin erikseen. Sitten tein kokoavan yhteenvedon ja päädyin keskeisiin tuloksiin. Tutkimukseni nojautuu käsitykseeni poliittisesta opetussuunnitelmasta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään niitä poliittisen opetussuunnitelman painotuksia, joita opetussuunnitelmien perusteet sisältävät. Tutkimuksessa opetussuunnitelmat nähdään yhtenäisyyttä luovana jatkumona, mutta niissä ilmenee sekä muutoksia että painotuseroja.