Impi Kauppilan Paratiisin valloitus (1947) on legenda, joka on tuttu monelle runonharrastajalle - mutta usein vain kuulopuheelta, kirjastoistakaan sitä ei enää juuri ole saatavissa. Paratiisin valloitus on arvokas omaleimaisen runoilijan voimannäyttönä: Impi Kauppila tosiaan oli "ihmeellinen runoilija", jolla oli "mystillinen, vuosisatain taakse ulottuva myötäelämisen kyky ja kärsimisen taito", kuten alkuteoksen takakansi hehkuttaa. Mutta hän oli myös "salaperäinen modernismin airut", ja jälkikäteen on nähtävissä, että vaikkapa Paavo Haavikon Tiet etäisyyksiin -esikoisen (1951) sanonta, rytmi ja kuvasto ovat paljossa velkaa Paratiisin valloitukselle. Vuoden 1947 takakannensepittäjä oli oikeassa sanoesssaan, että "uusi ääni humisee näissä runoissa". Sen sijaan ehkä vasta tänään pätee, että "nykyajan ihminen kuuntelee sitä omanaan". Paratiisin valloitus julkaistaan ensipainoksen näköisversiona.