Koulutuksen vaikuttavuutta on Suomessa arvioitu vuodesta 1996 lähtien oppiainekohtaisen arvioinnin rinnalla tarkastelemalla sellaisia oppiainerajat ylittäviä valmiuksia, jotka eivät ole minkään oppiaineen erityistä aluetta mutta jotka kehittyvät hyvässä opetuksessa nuorten koulupolun etenemisen myötä. Monet näistä, mukaan lukien tämän arvioinnin kohteena oleva oppimaan oppiminen, on kirjattu Euroopan Unionin koulutuspoliittisiin asiakirjoihin avainvalmiuksina (key competences), jotka kunkin jäsenmaan tulisi koulutuksen avulla taata kansalaisilleen (EU 2006). Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus toteutti keväällä 2012 valtakunnallisen yhdeksänsien luokkien oppimaan oppimisen arvioinnin. Arvioinnin taustalla olivat useammassa viime vuosien arvioinnissa esiin nousseet merkit suomalaiskoululaisten heikentyneestä osaamisesta aiempiin arviointeihin verrattuna. Näin on tapahtunut niin Opetushallituksen oppiainekohtaisissa arvioinneissa, OECD:n viimeksi julkistetussa PISA 2009 tutkimuksessa kuin Koulutuksen arviointikeskuksen Vantaalla keväällä 2010 toteuttamassa oppimaan oppimisen arvioinnissa, jonka tuloksia saatettiin verrata vuonna 2004 samoissa kouluissa samoin tehtävin toteutetun arvioinnin tuloksiin. Koska osaamisen tason lasku oli viimeksi mainitussa erityisen voimakas, nyt toteutetun arvioinnin kohteeksi valittiin samat koulut, jotka olivat osallistuneet vastaavaan valtakunnalliseen arviointiin vuonna 2001. Tavoitteena oli selvittää, onko pääkaupunkiseudulla todettu osaamisen tason lasku havaittavissa myös koko valtakunnan tasolla. Arviointi tarjosi myös mahdollisuuden selvittää, millaiset valmiudet kouluilla nykyään on sähköisen arvioinnin toteuttamiseen ja miten tilanne on muuttunut yhdentoista vuoden aikana - olihan vuoden 2001 oppimaan oppimisen arviointi Suomessa ensimmäinen, jossa tieto oppilaitten osaamisesta kerättiin laajamittaisesti verkon välityksellä.