Seppo Jääskeläisen 14. fiktiivinen teos on nimensä veroinen, uuden alueen valloittava lyhytproosakokoelma, jonka oikukkaat tarinat kyseenalaistavat jähmeät tavat hahmottaa maailmaa. Lahtelaiskirjailijalta on totuttu lukemaan romaaneja sodasta, rikoksista, ihmissuhteista ja omasta elämästä. "Omituisia" kuvaa mahdollisia ja mahdottomia tilanteita yhdistelemällä todellisuutta ja unenomaista menneisyyttä. Lähtökohta on usein realistinen asetelma, joka viedään absurdeihin johtopäätöksiin, tai paradoksi, josta avautuu kokonainen fantasiamaailma. Teoksen alkuosassa fabulistin laukkaava mielikuvitus loihtii maagisia tarinoita, joista kuvastuu uneksivan kertojan viehtymys muinaisiin taruihin ja harhaoppeihin. Kansanuskomuksista siirrytään poliittiseen satiiriin, joka kerrotaan ilman poliittista painolastia. Kokoelma päättyy laitostuneen ja marginalisoituneen yksilön sielunmaisemaan. Väkivalta ja juonittelu kuvataan lakonisesti. Inhimillisen rujot henkilöt ovat kaukana ehjistä ja kokonaisista.