Näkymättömien kaupunkien päähenkilöinä ovat keskiajan huomattavin maailmanmatkaaja Marco Polo ja Tsingis-kaanin pojanpoika, Mongolian suurkaani Kublai. Kirjassa Polo istuu tataarien keisarin kanssa puutarhassa ja kertoo tälle uskomattomista kaupungeista, joissa on vieraillut. Tamarassa, merkkien kaupungissa, kadunvarret ovat täynnä kylttejä. Matkaaja ei koskaa näe itse asioita, vaan pelkkiä merkkejä, jotka vuorostaan viittaavat toisiin merkkeihin. Leonian kaupungissa ollaan niin innostuneita uusista tavaroista, että kaupunki alkaa pikku hiljaa kadota yhä vaikeammin tuhottaviin jätevuoriinsa. Kaupungeilla on mitä oudoimpia ominaisuuksia, ja ennen pitkää alkaakin vaikuttaa siltä, että Polon kertomukset pitävät sisällään jonkin syvemmän viestin, että ne puhuvat jostakin muusta kuin konkreettisista kaupungeista. Näkymättömät kaupungit on filosofian ja mielikuvituksen loimi, joka punoutuu kokoon matkamiehen kertomista tarinoista sekä tämän ja Kublain yhteisistä pohdinnoista. Italo Calvinon kerronta on rikasta ja leikkimielistä, hänen kuvittelukykynsä huikea. Näkymättömät kaupungit on Calvinon parhaita kirjoja, kipeä ja kaunis.