Muukalaisesta meikäläiseksi Muukalaisuus on osa tämän päivän suomalaisuutta. Kansainvaellukset ja siirtolaisuuden aallot ovat vaikuttaneet koko Euroopan ilmeeseen. Keskellämme asuu parisataa tuhatta muualla maailmassa syntynyttä, vieraat juurensa suomalaiseen maahan istuttanutta. Muukalaisuus ei kuitenkaan ole tullut keskellemme vasta maahanmuuton ja pakolaisuuden mukana. Muukalaisuutta on evakoiden, sotalasten, saksalaisten sotilaiden ja venäläisten sotavankien lasten, Suomesta maailmalle suunnanneiden siirtolaisten ja sitä seuranneiden paluumuuttajien sekä maassamuuttajien perintönä. Aivan suomalaisuuden pintakerroksen alle on talletettu muistumia muukalaisuudesta. Oman muukalaisuuden avautuminen ja tiedostaminen merkitsevät muukalaisuuden kohtaamisen uutta vaihetta. Oman muukalaisuutensa kohdannut voi kohdata muukalaisen, joka etsii kotia. Muukalaisuus ja kodittomuus ovat syvällä uskomme juurissa. Kaikki Vanhan testamentin suuret kertomukset käsittelevät muukalaisuuden kokemusta. Muukalaisuuden raamatulliset arkkityypit kuljettavat meidät Jumalan toiminnan keskelle, joka näyttää aina vaativan omasta luopumista ja liikkeelle lähtemistä. Vanhan testamentin sisälle on monin tavoin kirjattu Jumalan tahto ihmistä kohtaan: pitäkää huolta muukalaisista ja avatkaa vieraalle kotinne. Mitä merkitsee ihmisten jaettu muukalaisuus, matka vieraan maailman halki Isän valtakuntaan? Muukalainen haluaa avata yhteistä muukalaisuuttamme Jumalan pakolaisina, Uuden Maan kansana. Tekstin takana on kirjoittajan oma muukalaisuuden kokemus vieraassa maassa ja paluun hämmennys kotiympäristössä. Kristillinen usko on monella tavoin muukalaisen uskoa. Uskoa, jossa Kristus rakentaa siltaa muukalaisesta meikäläiseksi ja purkaa erottavat väliseinät häntä seuraavien väliltä. Vasta armo särkee vierauden kehän - ihmisten sisältä ja heidän väliltään.