Romaani kertoo 1920-luvun pienen lappilaiskylän ankarasta elämästä ja ihmiskohtaloista. Karkean elämän vastakohtana Mauri Paksu kuvaa luontoa hienovaraisesti ja runollisesti. Hän käsittelee taidolla puhekieltä, ja kirjassa tallentuu jo katoavaa paikallista sanontaperinnettä. Romaanissa tapellaan, rakastetaan, juorutaan, mielistellään, huijataan, kiitetään, kiroillaan, rakennetaan ja rikotaan. Mauri Paksun henkilöt ovat sekä hartaita uskovaisia, uskossaan horjuvia että epäuskoisia. "Kittilän Könkäältä kotoisin ollut Mauri Paksu (1952-1989) kirjoitti tämän romaanin käsikirjoituksen vuosina 1977-1980. Hän oli ympäristössään havainnoija. Häntä kiehtoivat suuresti kanssaihmisten ajattelut ja teot, varsinkin tekojen ja ajatusten väliset erot." Mauri Paksun lapset Janne ja Mari julkaisivat kirjan postuumisti.