Okko kurkistaa rantalaiturin raosta alas. Ensin näkyy vain vettä ja kiviä, mutta sitten hän huomaa, että veden pinnalla on vipinää. Siellä kaartelee parvi Okon peukalonkynnen kokoisia, tummia kovakuoriaisia. Ne sukeltavat välillä, mutta nousevat heti pintaan ja jatkavat siroja kaarroksiaan kuin kaunoluistelijat. Kun tarkkaan katsoo, näkee hopeiset reunat tummassa kilvessä. Nyt tutkijan mielessä herää monta kysymystä. - Mitä nuo ovat ja miksi ne kurvailevat pitkin veden pintaa? Ämmillä on hyviä kirjoja, jotka monesti antavat selityksiä kiperiin kysymyksiin. Nytkin löytyy nimi: hopeaseppä. Kaartelun syykin selviää. Hopeasepät etsivät veden pinnalta hyönteisiä ruuakseen. Osaavat ne sukeltaa pinnan allekin ja sieltä pyydystää ravintoa. Hopeasepällä on erikoiset silmät, kirjassa kerrotaan. Silmän yläosa katselee veden päälle, mutta alaosalla näkee pinnan alle. - Eipä huomannut minua niillä ovelilla silmillä, kehuskelee Okko. Tämä kirja on 4.osa tykättyä Mummon ja lasten luontokirjat sarjaa. Lapset, Touko ja Okko, Leevi ja Milja, ovat samoja kuin sarjan edellisissä kirjoissa. Tässä he kohtaavat luonnon ihmeitä vedessä ja rannoilla. Niistä täytyy kysyä aikuisilta. Onneksi on mummo. Häntä Touko ja Okko sanovat ämmiksi vanhan peräpohjalaisen tavan mukaan. Ämmillä on aikaa lasten kysymyksille. Yhdessä tutkitaan ja ihmetellään luontoa mummolan vesillä ja Kaamasen Joukhaisjärvellä.