Kun lohikäärmeet leviävät kaikkialle se kohtaloksi koituu maailmalle. Ne syö ja juo ja tupruttaa tulta on kohta maassa vain musta multa. Ei kukkia, puita eikä missään ruokaa, nyt äkkiä jostain apu tuokaa! Lohikäärmeet ovat suuria jästipäitä, sillä ne tuhoavat kaiken ympäriltään. Mistään välittämättä kiilusilmät rakentavat maapallon täyteen teitä, taloja ja tehtaita, hakkaavat metsät ja saavat jäätikötkin sulamaan. Vasta kun ympäristö on surkeaakin surkeammassa kunnossa, tulenlietsojat havahtuvat. Silloin ne suostuvat kuuntelemaan muuta eläinkuntaa, joka neuvoo, kuinka niiden pitää suojella sinistä planeettaa. Debi Gliorin kuvakirjassa luonnonsuojelun sanoma välittyy lapsille runomuotoisin tekstein. Satuun verhottu viesti ei ole pienimmillekään liian pelottava, sillä kirjassa suhtaudutaan lempeästi ajattelemattomiin lohikäärmeisiin. Onnellinen loppu valaa uskoa siihen, että maailma pelastuu.