Paavo Lipposen muistelmia on odotettu - täydestä syystä. SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja, kahden hallituksen pääministeri ja entinen eduskunnan puhemies on myös taitava sanankäyttäjä, jolla on taito vangita yleisönsä. Nuorena kulttuuriradikaalina Lipponen nousi 1960-luvun uuden sukupolven kärkihahmojen joukkoon. Nyt hän avaa muistojaan muun muassa Repo-radiosta, Kekkosen "lastenkutsuista" sekä SDP:n nuoren vasemmistosiiven niin sanotusta Pälkäneen liikkeestä - ja kertoo mistä oikeastaan oli kysymys. Vuonna 1966 Lipponen käynnisti kiivaan keskustelun niin sanotusta uudesta ulkopolitiikasta, osallistujina muiden muassa Urho Kekkonen ja Rafael Paasio sekä piirroksellaan Kari Suomalainen. Lipponen antaa uutta tietoa myös yhteydenpidostaan Pekka Kuuseen ja Väinö Leskiseen, roolistaan SDP:n suhteissa NKP:een sekä KGB-yhteyksistään ja omista suomettumiskokemuksistaan. Samalla selviää Lipposen osuus EEC-vapaakauppasopimusta koskevassa päätöksenteossa ja hänen käsityksensä Zavidovo-vuodon taustoista. 1970-luku huipentuu muistelmissa SDP:n ja keskustapuolueen ulkopoliittiseen hegemoniakamppailuun. Miten Mauno Koivisto pystyi voittamaan, ja ketkä olivat 1970-luvulla oikeasti rähmällään itään päin? Lipponen myös vastaa kirjassaan niille, kuten Kalevi Sorsalle, jotka leimasivat hänet syylliseksi SDP:n "sosialisointiohjelman" laatimiseen vuoden 1975 puoluekokoukseen. Vuonna 1978 Lipponen närkästytti monia puoluetovereitaan arvioidessaan neuvostotyyppisen sosialismin häviävän kilpailun länsimaiselle talousjärjestelmälle. Pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä 1979-82 Lipponen seurasi läheltä Koiviston kamppailua vanhenevan presidentti Kekkosen ja tämän taustalla vaikuttavien juonittelijoiden kanssa - ja sai samalla korvaamatonta oppia tulevaa pääministeriyttään varten. Lisätietoa on luvassa muun muassa Koiviston SDP:n piirissä kohtaamista vaikeuksista. Teoksen kaari ulottuu aina siihen saakka, kun Lipponen päättää lähteä eduskuntavaaleihin. Keskeisenä vaikuttajana Paavo Lipponen kirjaa muistelmiinsa tärkeän näkökulman Suomen sodanjälkeiseen poliittiseen historiaan. Teos on samalla kehityskertomus aatteellisesta kypsymisestä.