Raamattu kuhisee ihmeitä: Egyptin vitsaukset, profeettojen hämmästyttävät teot ja Jeesuksen tunnusteot. Lukuisat merkit seurasivat ensimmäisiä kristittyjä. Raamatussa Jumala puhuu ihmisille. Raamatun tapahtumat voivat herättää meissä suuria toiveita: Jumala puuttuu yliluonnollisesti minunkin elämääni. Hän puhuu minulle suoraan, saan ilmestyksiä, viisauden tai tiedon sanoja sekä profetioita. Kyseiset ilmiöt ovat luonteenomaisia kristinuskon karismaattiselle siivelle, joka kasvaa maailmalla nopeimmin. Siellä usko vaikuttaa elävältä. Jumala toimii näkyvästi, selkeästi ja voimallisesti. Ylistys pursuaa tunteita. Tällainen kristillisyys kiehtoo, houkuttaa ja koukuttaa. Toisaalta vierestä katsovassa voi syntyä epävarmuutta: mikä minussa on vikana, jos en näe tai kuule mitään? Mikä synti tai epäusko estää ihmeitä tapahtumasta kohdallani? Kapinoinko Jumalaa vastaan, jos ohitan ajassa liikkuvat profetiat? Menetänkö jotain oleellista, kun karismaattiset ilmiöt puuttuvat uskonelämästäni? Vertailussa kristityn arkinen elämä vaikuttaa ankealta. Luen Raamattua. Rukoilen. Käyn kirkossa. Laulan samoja vanhoja virsiä ja hengellisiä lauluja. Yritän päivittäin tehdä hyvin ja uskollisesti sen, mitä eteen tulee. Ratkon elämäni ongelmia sillä ymmärryksellä, mitä minulla on. Turvaudun uskonveljien ja -sisarien neuvoihin. Mitään erityisiä Jumalan väliintuloja ei näy. Tätäkö kristinuskon kuuluu olla? "Olen viime vuosina joutunut käyttämään yhä enemmän aikaa sen pohtimiseen, mitä on raitis kristillinen usko ja mikä on sen suhde profetioihin, ihmeisiin tai Jumalan välittömään puheeseen. Käsillä oleva kirja on näiden pohdintojen tulosta. Kyse ei ole vain totuudesta tai opista. Panoksena on kristityn henkinen ja hengellinen hyvinvointi. Pyrin tämän kirjan kautta antamaan lukijalle aineksia rakentaa tervettä uskoa. Ehkä siitä hyötyy myös karismaattisuuden teologia." Vesa Ollilainen