Musiikki, laulu, soitto ja konsertit ovat aina kuuluneet yhteisöjen elämään. Suomalaiset ovat 1700-luvun lopulta lähtien esittäneet musiikkia julkisesti, ensin pienelle joukolle järjestetyissä tilaisuuksissa, sitten avoimissa konserteissa. Musiikilla on ollut tärkeä edustuksellinen tehtävä; se on aina ilmentänyt yhteisön vaurautta ja sivistyksen tasoa. Konsertteja varten on rakennettu paljon erilaisia tiloja. Taidehistoriasta väitellyt filosofian tohtori Riitta Niskanen selvittää tutkimuksessaan musiikkisalien historiaa ja etsii Suomen konserttisaliarkkitehtuurista laajempia kehityslinjoja. Hän tutkii konserttisaleja yhteydessä niiden käyttöön. Mukana on myös kulttuuri- ja musiikkihistoriallista aineistoa, joka luo huoneisiin elämää. Vaikka suomalaisen musiikin historiaa on tutkittu perusteellisesti, konsertteihin käytetyistä tiloista on yllättävän niukasti tietoa. Suomen ensimmäinen varsinainen konserttitalo rakennettiin vasta 1950-luvun alussa. Julkiset konsertit vaativat kuitenkin myös aikaisemmin tiloja, joilta edellytettiin myös ainakin kohtuullista akustiikkaa. Musiikki ja sen esitystilat nivoutuvat yhteen; onpa musiikin ja arkkitehtuurin myös taiteenlajeina sanottu muistuttavan toisiaan. Kohokohdat, tauot, toistot, muunnelmat ja tihentymät rakentavat musiikkia ja arkkitehtuuria. Kirjassa käsitellään konserttirakennuksia pääasiassa niiden kaupunki- tai maisemakuvallisen sijoituksen sekä ulko- ja sisäarkkitehtuurin valossa. Lisäksi selvitetään tilojen koristelua ja taideteoksia sekä niiden välittämää viestiä. Lopuksi haetaan mallia tai kiteytymää rakennustyypille, mikäli sellaista edes voi tavoittaa. Mukana on myös kulttuurihistoriallisesti kiintoisia tiloja. Erityishuomiota ovat saaneet rakennukset, joihin suomalaisen musiikkielämän tärkeät ajanjaksot ja käännekohdat ovat sijoittuneet, vaikka ne eivät varsinaisesti konserttisaleja olisikaan. Tietoja varsinkin pienten paikkakuntien musiikkitiloista on ollut vaikea saada, ja luotettavan kuvan saamiseksi lähdemateriaalina on käytetty paikkakuntahistoriikkien lisäksi myös aikalaiskirjoituksia ja haastatteluja.