Martti Väisäsen erätarinat ovat tulleet suosituksi hänen omakohtaisten kokemustensa ja leppoisan elämänläheisen konstailemattoman kerrontansa takia. Tarinoissaan Väisänen vie lukijansa kaiken sen pariin, jota eränkäynniksi kutsutaan. Pyydetään jänistä, näätää, hirveä, piisamia ja oravia. Kalastetaan verkolla, pilkillä ja käydään nuotallakin. Yövytään tulilla, keitetään kahvit ja evästellään. Se on elämäntapa, joka kiehtoo verenperintönä vieläkin tuhansia suomalaisia. Väisäsen kokemukset ovat pääosin ajalta, jolloin rajaseudun suuret salot olivat vielä hakkaamattomia ja vedet luonnontilaisina. Leimakirveen kanssa kulkevia miesporukoita kunnioitettiin ja odotettiin, koska se tiesi töitä ja tienestimahdollisuuksia. Metsien kultaa, vetten hopeaa on Martti Väisäsen viides eräkirja.