Merikipunoita on kirja muutoksesta. Saari, yhteisö ja vanha tapa elää menetetään. Vailla vaihtoehtoa mies nousee purjelaivaan, kiertää Kaphornin, opiskelee sodan keskellä kapteeniksi ja on lopulta valmis asettumaan perheineen mantereelle; kaupunkiin ja toisenlaiseen maailmaan. Romaanin tapahtumia katselee ja tulkitsee tytär, johon isä vaikuttaa voimakkaasti taustalla, myös poissaolollaan. Merimies "tulee meille", mutta ottaa myös mukaan ja avaa nuoren silmät maailmaan. Isän vastoinkäymiset, jyrkkyys ja seestyminen rakentavat myös tyttären omaa elämää. Vanhan merimiehen viimeinen väsyminen on traagisuudessaan hellyttävää; laivat ja saari valtaavat taas mielen. Samalla tytär kietoutuu suvun menneisyyteen, saareen ja mereen. Kirjan tarinat ovat kuin merikipunoita. Ne valaisevat hetkeksi jonkin yksittäisen tapahtuman, mutta yhdessä ne kertovat perheen koko tarinan.