Paul Verhaeghe tarkastelee artikkelissaan kysymystä identiteetin muodostumisesta meidän aikanamme vankan Freud- ja Lacan-oppineisuutensa pohjalta. Artikkelinsa ensimmäisessä osassa hän esittelee identiteettiin liittyviä kehityskulkuja Freudin ja Lacanin ajattelussa; toisessa osassa hän käsittelee niitä muutoksia, joita identiteetin muovautumisessa on tapahtunut viime vuosikymmeniä; ja artikkelinsa viimeisessä eli kolmannessa osassa hän työstää käsitystä, jonka mukaan media toimii nykyään perverssinä Toisena eroten siten perustavalla tavalla sitä edeltäneistä auktoriteetti-instituutioista. Slavoj Zizek esittelee kahdesta artikkelistaan ensimmäisessä tulkintansa James Cameronin ohjaamasta Avatar-elokuvasta ja toisessa hän avaa Islannin tulivuoren purkauksen keväällä 2010 antamia opetuksia. Näin hän saa kaksi tuoretta esimerkkiä ajattelulleen, joka jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan suuntaan, jota Zizek itse kutsuu kommunismiksi. Tere Vadénin lähtökohtana on toisaalta vastakkainasettelu Heideggerin ja Zizekin välillä ensimmäisen suuntautuessa kohti natsivallankumousta ja jälkimmäisen kohti lokakuun 1917 vallankumousta ja toisaalta näiden jakama liberalismin vastustus. Tältä pohjalta hän esittää heideggerilaisesti virittyneen analyysin Zizekin ambivalentista tavasta käyttää subjektin käsitettä ja laajemmin ottaen lacanilaisen subjekti-ajattelun kritiikin. Janne Kurki liittää artikkelissaan klassiset lacanilaiset imaginaarisen, symbolisen, reaalisen ja sinthomen käsitteet käsitekolmikkoon aistittava, ajateltava ja elettävä. Näiden käsitteiden kohtaamisen avulla hän analysoi sitä tapaa, jolla nykyaikainen identiteetti rakentuu viimekädessä kapitalististen koneistojen tuottamalle nautinnolle, minkä seurauksesta identiteetit liikkuvat väistämättä argumenttien tuolla puolen poliittisessa sfäärissä oikealle, ja vasemmistolle jää käsiinsä vain tekopyhyys.