Maatalousyrittäjien työ- ja toimintaympäristö muuttuu koko ajan. Lisäksi maatalouspolitiikan muutos ja elinkeinorakenteiden kehitys vaikuttavat maatalouteen ja maatalousammattien kuormittavuuteen. Maatalousyrittäjien työ on riskialtista ja maatalous onkin yksi vaarallisimmista toimialoista. Suomeen on luotu maatalousyrittäjien lomitusjärjestelmä, jonka avulla voidaan parantaa tilojen kehittämisedellytyksiä ja ylläpitää edistää maatalousyrittäjien työ- ja toimintakykyä. Maatalouslomitus on eräs sosiaalipolitiikan laji, joka on maatalouspolitiikan tavoitteiden tukija ja tavoitteiden toteuttamisen täydentäjä. Väitöskirja käsittelee maatalouslomitusjärjestelmän kykyä saavuttaa sille asetetut tavoitteet. Maatalouslomituksen tehokkuus ja toimivuus riippuvat muun muassa eri politiikkasektoreiden ja hallinnon tasojen yhteensovittamisesta ja toimivuudesta. Tutkimuksessa huomion kohteena on ennen kaikkea lomituspalvelun päätöksentekoon, hallintoon sekä tehokkuuteen liittyvät kysymykset. Tutkimuksessa käsitellään miten poliittisia päätöksiä on syntynyt, mitkä yhteiskunnalliset olosuhteet ovat vaikuttaneet tehtyjen päätösten taustalla, mihin päätöksillä on haluttu vastata ja minkälaisia seurauksia tehdyillä päätöksillä on ajateltu olevan ja millaisia seurauksia niillä on todellisuudessa ollut. Tutkimuksessa käsitellään myös maatalouslomituksen esimuotoja ja esivaiheita sekä maatalouden tulopolitiikkaa, kontekstia, sekä rakenteellista ja historiallista taustaa.