Teos avaa lotta-aatteen ja suomalaisen nationalismin kytköksiä uskontoon, erityisesti luterilaisuuteen. Tapahtumahistoriallisten kuvausten sijaan teoksessa keskitytään lotta-aatteen luomaan siveellis-uskonnolliseen mentaliteettiin, joka heijastui lottien käyttäytymisvaatimuksiin, pukeutumiseen ja moniin muihin, aiemmissa tutkimuksissa vähälle huomiolle jääneisiin kysymyksiin. Työssä nostetaan keskeisesti esiin erityisesti vanhemman lottasukupolven käsitys naisen roolista kansakunnan rakentajana sekä Jumalan palvelemisesta kodin ja isänmaan kautta.