Tämä on neljäs ja täydentävä laitos kirjasarjaan, jossa tutkin itseäni, katson itseäni ja havaitsemiani asioita, sillä kaikki, mitä havaitsen, kykenen havaitsemaan, on jollain tapaa kuvantoa itsestäni, fysiikka, matematiikka ja mm. lääketiede mukaan lukien. Tässä kirjasarjassa, jota tämä kirja täydentää, opin sanomaan kiitos ja anteeksi, välillä hyvinkin raskaiden asioiden kohdalla. Näen tämän oman valinnan ja siitä seuraavan vastuun kantamisena. Noiden kahden tärkeän sanan jälkeen edelleen opin rakastamaan itseäni, yhä syvemmin ja syvemmin, kaikkia niitä olemuspuolia, joita näen itsessäni. Nähdäkseni rakkauden korkein muoto on oppia rakastamaan itseään. Tulen myös huomaamaan sen, mitä tarkoittaa täydellisyys kohdallani, mitä tarkoittaa tietäminen, totuus ja tie. On kaksi eri asiaa tietää tie kuin kulkea se, samoin olla rajoittunut kuin tietämätön. Ihminen muotona, fyysisen kehon omaavana henkiolentona on rajoittunut, sillä tässä muodossa on mahdollista olla läsnä vain tietyt maailmankaikkeudessa vallitsevat energiat. Samoin niiden määrä tässä muodossa on rajoittunut. Tietämättömyyden näen tahtona kieltää, haluna olla oppimatta, näkemättä asioita ja niiden ilmentymiä eli erilaisia muotoja. Pelko on eräs tietämättömyyden väline, jonka valitsemme tarvittaessa. Tämä kokemuksellinen tie, jota kuvaan tässäkin, on tavallista elämää, minun tavallista, ulos pelon maailmasta mahdollisuuksien maailmaan. Tämän osamatkan jälkeen voin sanoa itsestäni ja itselleni olevani täydellinen ja puhdas sekä rakastavani itseäni. Tämä rakkaus näkyy tavassa olla totuudellinen itselleni ja tälle olemukselle, muodolle, jota olen. Minä olen tässä fyysisessä kehossa Taivaan Pojan ja Maan Tyttären Liitto. Tämä Liitto on synnitön.