Lapsia koskevan hyvinvointitiedon ammatillinen ja yhteiskunnallinen tarve on maassamme ilmeinen. Yhä kasvava joukko eri alan ammattilaisia osallistuu työssään lasten hyvinvoinnin arvioimiseen ja määrittämiseen, lastensuojelu niistä viimesijaisena auttamisinstituutiona. Lapsia koskevaa hyvinvointitietoa on pidetty entistä tärkeämpänä tukena myös yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa, koska huoli lasten pahoinvoinnista on ollut laajaa. Tiedon tarpeen kasvaessa on tunnistettu lasten hyvinvointia koskevan tiedon haasteellisuus ja rajallisuus. Tilastollista elinolotietoa on pidetty yksistään riittämättömänä lasten hyvinvoinnin tilan kuvaamiseen. Hyvinvointitiedon aikuislähtöisyyden rinnalle on haluttu saada lasten itsensä tuottamaa ja määrittämää tietoa. Tutkimuksessa tarkastellaan noin 700 lapselta kootun aineiston kautta sitä, miten lapset tuottavat hyvinvointia koskevaa tietoa, millaisena hyvinvointi määrittyy lasten tietona sekä millaisia ehtoja hyvinvointitiedon tutkimiseen ja käyttämiseen liittyy. Lasten käsityksiä ja kokemuksia hyvinvoinnista on tavoiteltu kyselyn, eläytymismenetelmätarinoiden ja haastattelun keinoin.