määrittelemättä kuitenkaan tarkemmin mitä tarkoitetaan. Jyrki Pöysän tutkimus Lähiluvun tieto, Näkökulmia muistelukerronnan tutkimukseen pyrkii osaltaan avaamaan keskustelua lähiluvun metodologiasta ja käytännöistä hahmottelemalla lähilukua yhden väljästi määriteltävän tekstilajin, kirjoitetun muistelukerronnan puitteissa. Virikkeensä Lähiluvun tieto ammentaa pääosin folkloristiikan ja laajemminkin kulttuurintutkimuksen sekä kirjallisuuden ja narratiivisuuden tutkimuksesta. Kulttuurin- ja perinteentutkimuksellinen lähiluku hyödyntää ajatusta rajatusta tutkimuskohteesta, jonka huolellisella tarkastelulla pyritään löytämään tutkittavan tekstin tai ilmiön pintatason taakse kätkeytyviä merkityksiä. Lähiluku voi toimia myös yhtenä tutkimuksen vaiheena muunlaisten tutkimusasetelmien yhteydessä. Kirjoitetun muistelukerronnan lähiluvun kysymyksiä pohditaan muisteluaineistojen kokemuksellisten peruskategorioiden, erityisesti ajan, tilan ja toimijuuden näkökulmista. Esitetyissä lähiluennoissa nousevat esiin mm. tekstien kertomuksellisuuden paikantaminen, elämäkerrallisuuden ja kokemushistorian ajallinen jäsentyminen sekä erilaiset kerrotun tilan ja kertomusmaailman tuottamisen kysymykset. Lisäksi itsen asemoinnin tarkastelu nostaa esiin omakohtaisiin kokemuksiin perustuvien tekstien merkityksen kirjoittajien toimijuuden kannalta. Lähiluvun tieto rakentuu viiden lähilukutapauksen yksityiskohtaiselle tarkastelulle. Aineistona käytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston vuosina 19662002 toteuttamien kilpakeruiden vastauksia. Keruiden monenlaiset teemat kattavat Suomen historian avainkohtia, kuvauksia työelämän murroksesta uusien teknologioiden myötä ja yhteen paikkakuntaan liittyviä omaelämäkerrallisia kokemuksia. Tekstien tulkinta on jatkuvaa kamppailua tutkijan ennakkokäsitysten ja tutkimuskohteesta aidosti osoitettavissa olevien merkitysten välillä. Kirjan kannessa nähtävä häntäänsä tavoitteleva käärme, muinaisten kansojen ikuista paluuta symbolisoiva mielikuva, kuvaa myös kulttuurin- ja perinteentutkijaa, jonka tuottama tieto ei ole lopullista, vaan aina uudelleen arvioitavaa.