Hieno, nostalginen lukukokemus erityisesti niille, jotka olivat lapsia ja nuoria 21.7.1969, jolloin ihminen astui ensimmäisen kerran kuun pinnalle. Kiihkeä tiedon ja sivistyksen puolestapuhuja Munoz Molina on tässä herkästi aikuistumista käsittelevässä kirjassa helppolukuisimmillaan. Kirjan kertoja on 13-vuotias poika, joka asuu espanjalaisessa kylässä vihanneksia tuottavalla pikkutilalla vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa, käy ankarien munkkien pitämää koulua ja pakenee elämänsä ahtautta kirjoihin ja elokuviin. Eipä siis ihme, että Jules Vernen, Salgarin ja Wellsin kirjojen ääressä maailmanmatkoista haaveileva poika lumoutuu Apollo 11:n kuulennosta, jota kirjassa seurataan lähtölaskennasta aina Armstrongin, Aldrinin ja Collinsin ensimmäiseen kuukävelyyn ja avaruuskapselissa nukkumiseen. Jännittävän kuulennon rinnalla kulkevat arki, murrosiän kuohut, koulu, kirkko ja vanhempien elämässä vieläkin tuntuvat sisällissodan traagiset muistot, sekä pojan salaisempi elämä, johon kuuluvat kirjat,elokuvat ja televisio, nuo portit suureen maailmaan.