O. Riikamaria Helle-Kotkan toinen runokokoelma KUN KOROT KOPISIVAT TYHJÄSSÄ PESÄSSÄ puhuttelee keski-ikäistä naista, naiseutta, parisuhdetta, läheisyyttä, erillisyyttä, elämänkulkua - kaiken hetkellisyyttäkin. Runoista välittyy moninaiset tunteet. Nuoren Voiman Liiton kriitikko Tuula Komsi kuvailee runokokoelmaa samaistuttavaksi useimmille naisille elämänsä puolivälissä. Runoista välittyy myötäeläminen ja itseironisoiva tutkiskelu. Runojen typografia vaihtelee ja rytmisesti runot ovat proosamaisen vapaita tai lyyrisempään muotoon lyhyiksi sikermiksi pilkottuja. Trombi repii puiden oksat Nostaa talojen katot Autot leijuvat sivusuunnassa Hän lentää Eikä se edes ole unta Lentää kohti voimalinjaa