Veijarina tunnetun Wladimir Kaminerin uudessa kirjoituskokoelmassa lukija tapaa keski-ikäistyneen perheenisän, jonka ympärillä hyörivät näsäviisaat lapset ja omapäiset vanhemmat. Oleskeluluvan hankkiminen kuopukselle on visaista puuhaa, kun ulkomaalaisviranomainen tivaa kolmivuotiaalta muun muassa aikaisempia avioliittoja ja rikosrekisteriä. Perheen pienintä pitäisi valistaa "kukista ja mehiläisistä", mutta nelivuotias nuorimies ei haluakaan eläintarhaan katsomaan isän opettavaiseksi esimerkiksi valitsemia kaniineja vaan tahtoo ehdottomasti nähdä krokotiileja. Mutta mikä neuvoksi, kun kirjailijan eläkepäiviään viettävä isä yltyy yhtäkkiä uusia yrityskonsepteja viskovaksi idealingoksi ja aikoo aloittaa joulukuusiruukkujen ja kottaraisenpönttöjen kaupallisen valmistuksen sarjatuotantona omassa kellarissaan? Wladimir Kaminer syntyi ja varttui Neuvostoliitosta, mutta on asunut Berliinissä vuodesta 1990 lähtien. Sammakko on aiemmin julkaissut häneltä suomennokset Ryssändisko, Schönhauser Allee ja Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle. Kaminerin kirjoissa kaiken taustalla sykkii Berliinin suurkaupunkisaundi, josta kirjailija erottaa Ella Fitzgeraldin laulun.