Veljensä hoteissa ja ystäviensä varoilla elänyt Aleksis Kivi muistelee saavutuksia ja vastoinkäymisiä, onnea ja ahdinkoa, ystäviä, perhettä, kirjallista elämää, rakkautta ja onnen kokemista. Hannu Mäkelän Kivi on mestarillinen kuvaus Aleksis Kiven viimeisistä päivistä Tuusulassa Alperttiveljen hoidossa vuonna 1872. Kivi ei elämänsäloppuaikoina kyennyt juurikaan puhumaan, mutta ajattelun kykyä sellainen ei vie. Mäkelä näyttää suvereenilla tavalla Kiven intensiivisetja impulsiiviset mielenliikkeet, halun olla kiinni maailmassa ja jäsentää kaikkea koettua tavalla, joka tekisi elämästä yhä merkityksellisen. Kivi on kirja ihmisen halusta ja toivosta, siitä miten kirjailija yrittää yhä pitää kiinni työstään, kunniastaan ja ihmisyydestään lähes mahdottomissa olosuhteissa, joiden murtamista hän silti yhä kaikin tavoin tahtoo yrittää.