Vaimo lähti juniorijääkiekkoilijan matkaan, Timo toteaa ja ottaa ryypyn. Työpaikkakin haihtuu alta. Iltalehtien lööpit hyppivät silmille. Lestadiolaisveli käy ulosmittaamassa muutaman huonekalun. Siinä sitä lyötyä lyödään. Ennen asiat olivat toisin. "Vuonna 2002 olin huipulla, jonkun mielestä. Oli täysipäiväinen, ympärivuotinen työ it-alan nousevassa buumissa. Oli omakotitalo, tila-auto ja norjalainen villapaita." Sitten tulevat yt-kierrokset toisensa jälkeen. 18 vuotta talossa ollut mies talutetaan kesken työpäivän ulos. Timo huomaa että alalla tärkeintä on vauhti ja kaatuneita ei lasketa. Timosta tulee vastarannankiiski ja kapinallinen. Alaiset tykkäävät, mutta ihmissuhteet ja oma elämä jäävät kesannolle. Onneksi Timolla on Miia, oikea rakkaus, mutta mitä tekemistä sillä on ahneuden ja omaneduntavoittelun maailmassa? Kestävää kehitystä osoittaa kädestä pitäen, miten suuret teknologiayritykset kyykyttävät pienempiään. Stoorin kuvaukset yritysten maailmasta ovat kuin suoraan sanomalehtien otsikoista repäistyjä. Kestävää kehitystä on piikikäs satiiri ihan läheltä ja juuri tästä ajasta, mutta vakavahenkinen se ei suostu olemaan. Jarmo Stoor (s. 1966) on oululainen kirjailija, joka harrastaa kädenvääntöä ja pelaa SM-tason rugbya OYUS:n riveissä. Stoor on koulutukseltaan automaatioteknikko ja on toiminut viimeiset kuusi vuotta osastonjohtajana teknologia-alan yrityksessä. Kestavää kehitystä Jarmo Stoorin neljäs proosateos. Aikaisemmin ovat ilmestyneet romaanit Kiehisiä (1999), Sonniasemanhoitaja Kutvonen (2001) ja Maailmanparantaja Kuikkanen (2005).