"Herra Aika nousi junasta eteläisessä Savossa pienen paikkakunnan rautatieasemalla eräänä heinäkuun alun päivänä. Asema oli vanhanaikainen puinen rakennus, mallia Itä-Suomi, vähän rempallaan. Ratapihalla oli junanvaunuja puutavaralastissa odottamassa liikkeelle pääsemistä. Koivun- ja männynrungot makasivat junanvaunuissa kuin olisivat aurinkoa ottamassa. Toisissa vaunuissa oli lautapinoja, jotka oli niputettu tiukasti yhteen teräslangalla. Mahtoi nippujen henkeä ahdistaa, niin kireältä teräslanka näytti. Aseman kohdalla oli neljä raidetta ja verkkoaita raiteiden välissä estämässä radan ylittämisen ihan mistä sattui huvittamaan. Aika monta raidetta niin pienelle asemalle, herra Aika ajatteli kun käveli asemalaiturilla." ........... "Kun herra Aika jäi suu auki asemalle seisomaan, Jopi, Petrus ja minä astuimme juuri taksiin asemarakennuksen takana. Olimme tulleet samalla junalla herra Ajan kanssa maalle kesäviikoksi poikien mummolaan, Taloon. Vai oliko se minun mummolani, en ole siitä ihan varma. Mummot tulivat ja menivät elämässä ihmeen nopeasti. Kun yksi lähti Talosta, toinen oli jo muuttamassa sisään tavaroineen. Mummojen perässä ei tahtonut pysyä, vaikka niillä mummoiässä oli huonot jalat." Kesän aika kertoo isän, hänen poikansa sekä veljenpojan heinäkuisesta käynnistä maalla vanhassa sukutalossa. Talo on tarinan isän mummola, nykyään siellä asuu poikien mummo. Tarina liikkuu todellisten tapahtumien, muistojen ja fantasian väliä. Fantasiaa tarinaan tuo Herra Aika, joka saapuu kolmikon kanssa talolle. Herra Aika kertoo omia muistumiaan ja kommentoi talon asioita. Päähenkilöiden lisäksi tarinassa on keskeisessä osassa myös talo, jonka historiasta kerrotaan tapauksia.