Olen, jos olet, valmis seuraavaan. Jouni Inkalan yhdeksännen kokoelman runot syntyvät yllättävistä onteloista, arvaamattomista lymypaikoista käsin. Syvänmeren haudoissa vailla valoa tapahtuva yhteyttäminen, kemosynteesi, rinnastuu ihmisen ihmeelliseen kykyyn selvitä elämästä silloinkin, kun on surun keskellä sinniteltävä vailla näkyvää toivoa, jaksettava - ja jatkettava eteenpäin. Kemosynteesin runot sisältävät viittauksia Antiikin kulttuurihistoriaan, Raamattuun ja perinnehistoriaan. Ne puhuvat jäljelle jäämisestä, katoamisesta ja identiteetistä. Kemosynteesin runoissa sanat yhteyttävät säkeitä, jotka kuljettavat mukanaan runsasta, moneen suuntaan aukeavaa merkitysmaailmaa. Tässä maailmassa lyövät kättä Inkalan taidokkaasti hallitsemat äly, huumori, ironia ja ennen kaikkea suuri ymmärrys ihmisen osaa kohtaan. Sinä suru, joka pidennät päiviä, voisitko mitenkään olla elämää lyhentävä? Ja sinä ilo, joka joudutat päiviä, sinäkö olisit elämää pidentävä - Ja hulluko teille kirjoittaa, niin, että aivopuoliskot välillä vaihtavat paikkojaan.