Keisari ja kääpiöt -romaanin ensimmäisessä osassa ollaan Venäjällä, missä tavataan kääpiöitä nakkeleva Pietari Suuri, rahvaan valitsema valetsaari sekä sarja kauniita ja rumia keisarinnoja. Katariina Suuren mahtavan hallintokauden aikana alkavat kaikua ennustukset: Venäjä saa hallitsijakseen Aleksanteri I:n. Toisen osan päähenkilönä on mies, joka syntyy onnenlakki päässään. Allegoriset luvut ja vinkeä huumori rytmittävät tuntemaamme historian kulkua. Kun Aleksanteri I ja Napoleon sopivat rauhasta Tilsitissä, he huomaavat, että Tukholman tykit häiritsevät Pietarin kaunotarten unta, ja Napoleon neuvoo kopsaisemaan Ruotsia. Romaanin kolmas osa on huikea kertomus Suomen sodasta kansan silmin kuvattuna. Tapper jatkaa omintakeista valtaapitävien tarkastelua: sota on sarja turhia taisteluita, jotka kaluavat Suomea. Talonpojat kärsivät, nälkä ja puute vaivaavat sissijoukkoja, ja kuningas antaa luvan olla puuteroimatta peruukkeja. Ruotsille sota oli tappio, Venäjälle voitto. Suomelle sota koitui lopulta voitoksi johtaessaan autonomiaan, josta oli mahdollisuus myöhemmin itsenäistyä. Keisari Aleksanteri I nostetaan kirjassa perin vitaaliksi henkilöksi. Keisari ja kääpiöt on myyttinen, historiallinen ja tarunomainen. Se pohtii sitä, missä historian lehti kääntyy ja kuinka uskollinen täytyy olla tunnetuille sotasankareille. Sotien kauhut ja sotivat kansat, niin keisarit kuin kääpiötkin, tallaavat hurmeista tannerta. Sodan mielettömyys asettuu rinnakkain kutkuttavien yksityiskohtien, syvän ymmärryksen ja tapperilaisen huumorin kanssa.