Työhön liittyvän kuntoutuksen tehtävänä on ylläpitää työvoiman työkykyisyyttä ja tukea työurien pidentämistä. Hilkka Ylisassin tutkimuksen tavoitteena on selvittää työhön liittyvän kuntoutuksen rakentumista käytännössä, sen haasteita ja uudistumisen mahdollisuuksia. Tutkimuksen viitekehyksenä on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus. Kuntoutuksen työkytkennän kehityshypoteesin pohjalta Ylisassi on tutkinut nykyistä kuntoutustoimintaa empiirisesti aineistolla, joka on kerätty Aslak-kuntoutuksesta. Tutkimus osoittaa, että Aslakin asiakkuus ja työkytkentä rakentuvat yhdessä ristiriitaisena toimintana monimerkityksellisine kohteineen, häiriöalueineen ja uudistumisen merkkeineen. Aslakin infrastruktuuri pitää sisällään keskenään erilaisia toiminnan ydinajatuksia. Näkyvimmin Aslak-toiminta rakentuu lääkinnällisen kuntoutuksen perustalle. Sen päälle rakennettu ammattiin liittyvän kuormituksen tunnistamista ja korjaamista tukeva rakennelma on jäänyt ohuemmaksi ja Aslakin alkuperäinen työkytkentä on joutunut koetukselle kohdatessaan muuttuvasta työelämästä tulevien kuntoutujien työhyvinvoinnin ongelmat. Tutkimuksen johtopäätös on, että kuntoutuksen työkytkennän rakentaminen on haastavaa sekä asiakkaan että kuntoutustyöntekijän kannalta. Kuntoutujien oman työn kehittävälle käsittelylle kuntoutuksen näkökulmasta ei ole luotu sitä tukevaa infrastruktuuria, vaan toiminta on jäänyt yksittäisten välinekehittelyjen varaan. Tutkimuksen perusteella Aslakin uudistumisen mahdollisuudet ovat asiakkuuden ja työelämän muutoksissa sekä niihin liittyvän infrastruktuurin innovaatioissa.