Eletään 1960-luvun alkua. Murrosikäisen Kalevin koulunkäynnin lisäksi myös omaisuusrikokset ovat mukana kuviossa. Kalevista on kehittynyt poliisin ja lastensuojeluviraston kanta-asiakas. Poika siirretään tarkkailukouluun ja sieltä edelleen vastaanottokotiin. Mutta kun sekään ei näytä tehoavan, seuraa passitus valtion koulukotiin, jota myös kasvatuslaitokseksi kutsutaan. Koulukoti on eristetty yhteisö, jossa on omat lakinsa. Sortamista ja suoranaista väkivaltaa esiintyy niin poikien kesken kuin myös henkilökunnan taholta. Monelle laitoksen kasvatille paikka toimiikin lopullisena sysäyksenä sille tielle, jolta vain harvan onnistuu selvitä ns. normaalielämän pariin.