Kulttuurintutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Pyhtilä tarkastelee vuosina 1957-1972 vaikuttaneen Kansainväliset situationistit (lyhennys SI) -nimisen radikaalivasemmistolaisen avantgarderyhmän ajattelua ja käytäntöä. Tämän analyysin kautta pyritään vastaamaan tutkimusongelmaan: mitä näkökulmia situationistien ajattelu voisi avata 2000-luvun globaalin kapitalismin kriitikoille. Tutkimuksen teoriakehyksen muodostaa SI itse sekä radikaalin avantgarden ja marxilaisuuden traditio, johon sen ajattelu pohjautui. Tarkoitus on osoittaa, että tämän historiallisen aikalaisanalyysin takaa voidaan löytää aineksia, jotka ovat ylittäneet oman aikansa ja ovat edelleen ajankohtaisia.