Tutkimuksessa esitetään, että sen enempää televisioyhtiöissä kuin julkisessa keskustelussakaan TES-TV:tä, Mainos-TV:tä ja Tesvisiota ei määritelty selkeästi kaupallisiksi televisioyhtiöiksi. Erityisesti Tesvisiosta pyrittiin rakentamaan toista yleistelevisiota Yleisradion Suomen Television rinnalle, mutta pyrkimys monipuoliseen ja kattavaan ohjelmistoon määritti myös TES-TV:n ja Mainos-TV:n ohjelmistoja. Amerikkalaisten sarjafilmien ohella katsojille tarjottiin muun muassa koulutelevisiolähetyksiä, uskonnollista ohjelmaa, kotimaista viihdettä, taide-esitelmiä ja uutisia. Tutkimuksessa kumotaan käsitystä varhaisesta televisiotoiminnasta teekkarien harrasteluna. Kaupallinen televisiotoiminta ammattimaistui hyvin nopeasti 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, kun ohjelmat ja mainokset pyrittiin erottamaan toisistaan, ohjelmistoa rakennettiin erilaisia ohjelmistonsuunnittelun strategioita soveltaen ja televisiolle etsittiin aktiivisesti uusia, välineelle ominaisia ilmaisumuotoja. Lisäksi tutkimus purkaa ajatusta kaupallisen television ja amerikkalaisuuden kytköksestä. Vaikka kaupallisten televisioyhtiöiden ohjelmistoihin sisältyi merkittävä määrä ulkomaista ja erityisesti amerikkalaista ohjelmaa, korostettiin myös toiminnan suomalaisuutta esimerkiksi muokkaamalla ulkomaisia ohjelmaideoita kotimaiseen kulttuuriin sopiviksi. Kaupallisissa televisioyhtiöissä vallinnut käsitys suomalaisuudesta nojautui keskiluokkaiseen, kodin, uskonnon ja isänmaan ympärille rakentuvaan arvomaailmaan.