Dosentti Mikko Malkavaara tekee selkoa Baltian luterilaisuuden osuudesta luterilaisessa yhteysliikkeessä toisen maailmansodan loppuvaiheista Luterilaisen maailmanliiton 1963 järjestettyyn yleiskokoukseen. Pääpaino on Viron ja Latvian luterilaisissa kirkoissa. Baltian tasavaltojen kokema neuvostomiehitys johti pakolaiskirkkojen perustamiseen ulkomaille. Neuvostotasavalloiksi muuttuneissa kotimaissa kirkot jatkoivat toimintaansa uskonnolle vihamielisen esivallan puristuksessa. Tekijä tarkastelee Baltian kirkkojen sopeutumista toisaalta eurooppalais-amerikkalaiseen "vapaaseen maailmaan", toisaalta kommunistiseen neuvostoyhteiskuntaan. Samalla hän avaa kiinnostavia näköaloja pakolaiskirkkojen ja kotimaankirkkojen välisiin suhteisiin. Tutkimus valaisee myös Luterilaisen maailmanliiton sodanjälkeistä pakolaistyötä ja yhteyksien vähittäistä avautumista Itä-Eurooppaan.