Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen oli sotakorvausten ohella Suomen sodanjälkeisen talous- ja sosiaalihistorian tärkein tehtävä. Karjalan menettäminen Neuvostoliitolle merkitsi sitä, että liki puoli miljoonaa karjalaista oli vailla asuntoa ja maata. Siirtoväkiongelman ohella painetta asutustoimintaan oli luotu jo sota-aikana antamalla rintamamiehille lupauksia maan ja asunnon saannista. Suomen olikin sodan jälkeen löydettävä ratkaisu lähes voittamattomalta tuntuneeseen asutus- ja asuntopoliittiseen ongelmaan. Antti Palomäen tutkimus antaa uusia näkökulmia ja vastauksia siihen, miten tämä suuri yhteiskunnallinen ongelma ratkaistiin. Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen on ensimmäinen tieteellinen kokonaisesitys, jossa selvitetään siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestämistä kaupungeissa. Samalla tutkimuksessa pureudutaan aiemmin vähälle huomiolle jääneen kaupunkilaissiirtoväen vaiheisiin sodan jälkeisessä Suomessa. Laajaan lähdeaineistoon pohjautuva tutkimus osoittaa, että siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestämisellä oli käänteentekevä vaikutus suomalaiseen asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen.