Osattiinko Suomessa juosta ennen Hannes Kolehmaista? Kansanperinne tuntee hevosta joutuisampia rahvaanmiehiä, mutta varhaisimmat kilpailut aikaa vastaan saapuivat rajojen takaa. Suomessakin vieraili ammattilaisia, miehiä ja naisia, joiden vauhtia kummasteltiin kaduilla ja toreilla. Sakari Topelius suhtautui näihin "pikajuoksijoihin" epäillen. Joitakin jäljittelijöitä he silti saivat, ja kotimaisin voimin kilpailtiin 1870-luvulta lähtien. Niistä pyrähdyksistä on iso harppaus vuoden 1906 maratonkokeiluun ja Paavo Nurmen ajan urotekoihin. Miten on siis mahdollista, että juoksupuuhiin liitettiin pian suomalainen sisukkuus? Kestävyysjuoksun hyvin epävarmat ensi askeleet maassamme on ymmärrettävä talonpoikaisen yhteisön näkökulmasta. Vanhan kansan sitkeyttä ei mitattu sekunneissa eikä minuuteissa. Siitä kertoo Elias Lönnrotin - jalkapatikan asiantuntijan - tallentama sananparsi: "Hiljaa kylään kerkiää, juosten tielle jätetään."