Kadotettujen kyyneleet, menneeseen jäänyt suru... valon tai pimeän, sen ikuisen tai lopullisen... kun luonto kuuntelee, se kuulee vain huutomme... voin olla sun ja sinä loistava mun... nouse siivillesi kaunoinen, lennä sieluuni veno... missä pimeässä varjot yhdessä liikkuu, sinne tummat pilvet karkaavat... kohtaa tuulen henget ja immet häissään, taas myrskyt työntyy haltianmetsiin ja aasain saariin... korpikuusen havujen alla, haltiain tanssin taikaa... varjon kääntymisen hetkessä, siinä sen syvimmässä tunteessa...