Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues on mustan huumorin sukupolvitarina 2010-luvun alun Helsingistä. Kolmattakymmenettä ikävuottaan lähestyvän miehen maailma järkkyy, kun avovaimo ei suostu tinkimään lapsentekohaaveista ja kaksion kaapit alkavat täyttyä harsovaipoista, bodyista ja pehmoleluista. Eipä aikaakaan, kun se levyttää pinnasängyssä ja valvottaa yöllä koliikkihuudollaan - runsaat 50 senttiä ja kolme kiloa punaista lihaa, josta vähitellen kuoriutuu ihmisen kaltainen olento. Isipappablues on routaisen hiekkalaatikon reunalta messuttu saarna vanhemmuudesta, yhteiskunnasta ja ympäröivästä todellisuudesta, mutta myös rakkaudentunnustus pienelle tyttärelle. Isipappablues on kirja aikuistuville nuorille miehille, jotka miettivät, mitä odottaa isyydeltä. Naisille, jotka toivoisivat edes joskus tietävänsä, mitä miehet ajattelevat. Pienten lasten vanhemmille, jotka kaipaavat kaikupohjaa kokemuksilleen. Niille, jotka pohtivat, onko oikeaa tai väärää tapaa olla isä tai äiti. Vanhemmille, jotka ovat joskus kyseenalaistaneet toimintatapansa ja luulleet itseään huonoiksi vanhemmiksi. Kaikille, jotka tahtovat tarkastella vanhemmuuden sukupuolirooleja avoimin mielin.