Periaatteessa tismalleen sama ilmaus voi olla tilanteittain joko tyly, aidosti ilkeä tai kohtelias, vilpillisesti ilkeä. Tämän vuoksi kirjan nimi on pelkistetysti "Ilkeilyn kahdet kasvot", vaikka kasvoja on useampia. Yksiselitteisyyden puute voi valitettavasti johtaa monenlaisiin väärinkäsityksiin tai jopa väärinkäyttöön: leppoisaksi tarkoitettu kiusoittelu otetaan vakavasti, tai kiusoittelua käytetään todellisen ilkeyden valepukuna. Kielen avulla rakennamme ja hoidamme ihmissuhteita, mutta sen kärkevä käyttö voi myös koitua kohtalokkaaksi: ystävät, perheenjäsenet tai työtoverit viihtyvät kanssamme vain vaivoin tai kaikkoavat kokonaan. Toisaalta huumori, kepeä kiusoittelu, on omiaan luomaan yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Vaikka puhe on kielenkäytöstä, kirjassa sanottu liittyy yhteiskuntaan, ennen kaikkea pienyhteisöjen hyvin- tai pahoinvointiin sekä niiden odotuksiin soveliaasta käytöksestä. Se kytkeytyy myös yksilöpsykologiaan: millaisia seuraamuksia ilkeydellä on, ja miten ikävistä kokemuksista toivutaan. Kirja on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus ilkeilleet tai joutuneet ilkeilyn kohteeksi. Kirjasta soisi olevan hyötyä myös opettajien, sosiaalialan työntekijöiden sekä mielenterveyden ammattilaisten koulutuksessa sekä tietysti vuorovaikutuksen saloihin perehtyville kielitieteilijöille.